Nyt kun olen vähän aikaa sulatellut noita kaikkia uutisia, niin päälimmäisenä on ollut ilo tuosta koulutuskokeilusta. Odotan sitä hyvin innolla, mutta samalla mietin, että miten siitä selviydyn. Se nyt kestää vain viikon eli sen ajan jaksaa kyllä luultavasti rutistaa parastaa, mutta mitä sitten jos pääsen sisään tuonne kouluun? Miten silloin jaksan opiskella? Tämän hetken kunnolla varmaan ihan hyvin, vaikka mietinkin kauhulla kuinka kiireinen minusta tulee kun pitäisi yhdistää opiskelu, harrastukset, terapia ja vapaa-aika samaan pakettiin. Tuohon yhtälöön ei mikään kunnon romahtaminen tai masennus enää mahdu. Onneksi minulla on kuitenkin roppakaupalla motivaatiota apuna pärjäämisessä. Toivottavasti edes terapian ja koulun yhdistäminen sujuu jotenkin kitkattomasti.
Ehkä onkin ihan hyvä etten saa sitä koiranpentua nyt vielä hankittua. On mulla elämässä ihan tarpeeksi sisältöä ilman uutta hoidettavaakin. Olen silti tänään katsellut kaiholla kuvia niistä pentusista - niin söpöjä. Jos minulla ei olisi suunnitelmissa mennä nyt syksyllä opiskelemaan, niin olisin varmaan vielä pettyneempi kun yksi niistä ei olekaan tulossa minulle. Nyt kuitenkin hyväksyn sen ihan kohtuullisen hyvillä mielin. Olisi epäreilua pentua ja omia koiriani kohtaan jos minulla ei olisikaan tarpeeksi energiaa tai aikaa kouluttaa ja touhuta niiden kanssa. Kolmas koira viesi kuitenkin aikaa pois myös muilta koiriltani, vaikka siitä olisikin niille seuraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jakakaa ajatuksenne kanssani. Saatan kuulla teidät.