Google analytics

Nuoren naisen epätoivoinen yritys kasata ajatuksiaan kokonaisuudeksi päänsisäisestä suosta. Kirjoitetut sanat kertovat selvempää tarinaa, kuin takelteleva puhe. Ne jäävät elämään vielä äänen jo kadottua. Tervetuloa hulluuden rajamaille.

12. maaliskuuta 2011

Potkuja luvassa?

Tänään olin taas päiviksessä ja sen jälkeen baarissa porukan kanssa istumassa iltaa. Eipä nuo viime päivien tapahtumat ainakaan sen porukan kesken tuntuneet tulehduttavan meidän välisiä suhteita - onneksi. Myöhemmin illalla tuli vaan chatissä puheeksi se kun yksi niistä tyypeistä oli tänään vasta ollut siinä puhuttelussa ja hänelle oli vihjailtu, että porukkaa olisi lentämässä pihalle sotkun myötä. Toki minullekin niin sanottiin, mutta ajattelin, ettei se enää välttämättä pidä paikkaansa. Ilmeisesti ei siis ole mennyt ainakaan täysin läpi selitys että puheet olisivat olleet joidenkin osalta pelkkää känniläppää.

Itse en kyllä haluaisi porukkaa pihalle tuon jutun takia pistää. Ehkä ainakin päätekijälle jotain sanktioita, mutta kokonaishäätö on jo mielestäni aika kova rangaistus. Ja kyseessä ovat sentään omatkin kaverini. Saa nähdä ollaanko minua kohtaan enää kovinkaan myötämielisiä jos porukka alkaa saada kenkää minun puheitteni takia. Tein kuitenkin jo selväksi, ettei potkujen antaminen ole minun ideani. En kuitenkaan erityisesti haluaisi tulla muistetuksi kantelijana joka pisti porukkaa pihalle.

No, tänään oli kuitenkin hyvä päivä noin muuten. Sain päiviksessä taas käsityöinspiraation ja sain uutta työtä jo hyvälle mallille. Edellisen työn sain valmiiksi eilen ja siitä tuli hieno, vaikka itse sanonkin. Eilen olin myös syömässä vanhan ystävän kanssa ja juteltiin pitkään. Kerroin hänellekin tästä koko sotkusta ja hän pyysi olemaan varovainen huumeporukoiden kanssa. Minun on vain vaikea mieltää omaa kaveripiiriäni huumejengiksi, vaikkei ystäväni ole ainoa joka on sellaista puhunut. En tiedä. Siis onhan tässä päiviksen porukassa huumeiden kokeilijaa ja käyttäjää ollut mukana jos mihinkin lähtöön, ja jos vaikka äitini saisi tietää tästä, hän ei varmaan haluaisi minun käyvän koko paikassa enää ollenkaan, tai ainakaan hengaavan kyseisten henkilöiden kanssa vapaa-ajalla. Ymmärrän tämän kyllä oikein hyvin, mutta en silti ole valmis luopumaan kavereistani. Siksi en olekaan kertonut äidille koko sotkusta mitään. Eihän hänellä toki enää ole määräysvaltaa kavereideni suhteen, mutten viitsi riidelläkään asiasta hänen kanssaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jakakaa ajatuksenne kanssani. Saatan kuulla teidät.