Google analytics

Nuoren naisen epätoivoinen yritys kasata ajatuksiaan kokonaisuudeksi päänsisäisestä suosta. Kirjoitetut sanat kertovat selvempää tarinaa, kuin takelteleva puhe. Ne jäävät elämään vielä äänen jo kadottua. Tervetuloa hulluuden rajamaille.

27. maaliskuuta 2011

Biletystä


Tällä viikolla on tullut biletettyä kunnolla. Maanantaina pidin kotibileet, perjantaina olin baarissa ja lauantaina synttäribileissä. Alkomahoolin huuruinen viikko siis. En silti mielestäni juonut liikaa missään juhlissa. Ainakaan en oksennellut tai pahemmin nolannut itseäni. Tämä viikko on siis ollut varsin mukava. Keskusteluja, juomaa, pelejä - mikäs sen hauskempaa. Tapasin eilen jopa noissa synttärijuhlissa oikein mukavan oloisen miehen, jonka kanssa olisi tarkoitus mennä kahvittelemaan ensi torstaina :). Saas nähdä seuraako siitä mitään. Uuh, hieman romantiikkaa ilmassa siis. Minä kun en todellakaan usein käy treffeillä. Tämä mies ainakin osasi kehumisen jalon taidon. Sain koko illan kuulla yhtä jos toista mukavaa  itsestäni. Hän kuulosti kuitenkin vilpittömältä. Odotan uudelleen tapaamistamme positiivisin mielin.

Maanantain ryhmässä käsiteltiin erityisesti tuomitsevuutta. Sain tehtäväksi pistää merkille, millaisia tuomitsevia ajatuksia minulla viikon aikana herää itseäni tai muita kohtaan. Huomasin jo ryhmässä kuinka minulla heräsi tuomitsevia ajatuksia yhtä toista ryhmäläistä kohtaan - hyvin tuomitsevia ajatuksia. En pidä tästä ryhmäläisestä sitten yhtään. No, tästä tuli sitten hyvin syyllinen olo, joka jatkui vielä pitkälle iltaan - varsinkin kun menin puhumaan näistä tuomitsevista ajatuksista kavereilleni. Tuli ajatuksia, että pitäisi olla ymmärtäväisempi ja hyväksyvämpi ryhmäläistä kohtaan. Tuli myös ajatus, että mikä minä olen toisia tuomitsemaan - en ole mikään täydellinen itsekään. Tosiasia on kuitenkin se, että toivoisin ryhmäläisen lopettavan meidän ryhmässä. Se saattaakin olla mahdollista. En usko, että menisin näitä tuomitsevia ajatuksiani tälle ryhmäläiselle kertomaan, koska siitä saattaisi seurata ongelmia itselleni. Tämä kylläkin tarkoittaa myös sitä, etten osaa oikein sanoa hänelle yhtään mitään. Tulee vain tosi vaivautunut olo hänen seurassaan. No, ehkä se helpottaa ajan kanssa.

Varsinaisen terpan pitäisi olla palannut nyt lomaltaan. En ole vielä jutellut hänen kanssaan. Varaterpan hyvästelin puhelimen välityksellä ja hän puhui siitä, kuinka tämä sijaistamisjakso on sujunut hyvin eritavalla kuin hänen sijaistamisensa syksyllä. Silloin olin todella huonossa kunnossa ja soittelin melkein joka päivä ja olin hyvin altis itsetuhoisuudelle. Nyt tällä kertaa en edes puhunut itsetuhoisuudesta ja soittelin vain harvakseltaan. Varaterppa oli iloinen kun olen päässyt niin paljon eteenpäin elämässäni. Toivon itsekin, että muutos olisi pysyvä.

Tupakoinnin aloitin uudestaan bilettämisen myötä. Teki liikaa mieli kun suunnilleen kaikki muutkin polttivat. Pummin muilta jatkuvasti jämiä ja ostin heiltä yksittäisiä röökejä. Menin sitten eilen ostamaan omia, niin ettei tarvitse muilta pummia. Nikotiinitabletit eivät valitettavasti tuntuneet vievän enää ollenkaan röökinhimoa pois. Poltetaan nyt sitten vielä vähän aikaa ja lopetetaan sitten uudestaan. On muuten todella paljon vaikeampaa lopettaa jos lähes kaikki muut kaverit polttavat. En ole vielä päättänyt ostanko tänään lisää röökiä vai en. Ehkä päätän sen vasta kaupassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jakakaa ajatuksenne kanssani. Saatan kuulla teidät.