Google analytics

Nuoren naisen epätoivoinen yritys kasata ajatuksiaan kokonaisuudeksi päänsisäisestä suosta. Kirjoitetut sanat kertovat selvempää tarinaa, kuin takelteleva puhe. Ne jäävät elämään vielä äänen jo kadottua. Tervetuloa hulluuden rajamaille.

7. maaliskuuta 2011

Draamaa

Tänään oli erikoinen päivä päiviksessä. Kävin siellä lähinnä vain juttelemassa vetäjän kanssa noiden bileiden tapahtumista. Jätin nimittäin viimeksi kertomatta sen, että siellä oli meneillään diilin sopiminen pilven tukkutilaamisesta. Olen ehkä vasikka, mutta sellaista toimintaa en hyväksy ja kerroin kuulemastani vetäjälle. En suostunut kertomaan kuin niiden nimet ketä siellä bileissä oli, koska vetäjä ei suostunut lupaamaan, että juttu ei menisi poliiseille asti. No seuraavaks sitte vetäjä puhu yhen niistä tyypeistä kanssa (mun frendi) ja tää tyyppi myönsi osuutensa asiaan. Olin kyllä saanu sen puhuttua irti siitä diilistä jo aikasemmin onneks. Vetäjän ois tarkotus puhua niiden muidenkin tyyppien kanssa asiasta, mut nyt kuulin, että ne aikoo vaan väittää, että se koko juttu oli vitsi. Kaiken huipuks tää mun frendi aikoo ottaa syyt niskoilleen, vaikkei se todellakaan ollu sitä juttua järkkäämässä. Jos se sen tekee, niin paljastan kyllä oikeen syyllisen.

No, ei sit menny kauaakaan kun vittuilu mua kohtaan alkoi. Tää mun frendi ei onneks ota siihen mitään osaa ja päinvastoin yrittää puollustaa mua, mut ne muut osalliset ei oo ihan samoilla linjoilla... Oon kuulema tovereiden pettäjä. Tykätköön, mitä lystäävät. Mun itsekunnioitus on sen verran korkea, etten anna tollasen huumeiden diilaamisen mennä ohi korvien, vaan puutun asiaan. Olkoot onnellisia, etten vaan odottanu, että he sen diilinsä tekee ja ilmiantanu niitä sen jälkeen suoraan poliisille. Tuskin mä niin oisin kuitenkaan oikeesti tehny.

Tänään oli myös ryhmä ja sielläkin vähäsen juttelin aiheesta menemättä siihen sen tarkemmin. Sain kuitenkin huomautuksen kun kerroin noista bileistä ja bentsovaihdosta, että se voi olla jollekin triggeröivää kuulla moista. No, se nyt ei ainakaan ollut tarkoituksena, että pyydän anteeksi (ihan kuin joku ryhmäläisistä tätä lukisi). Ryhmässä oli myös minun vuoroni pitää alkuharjoitus ja se meni ihan mukavasti. Myöhemmin puhuttiin jämäkkyydestä ja sen eri voimakkuusasteista. Saatiin monta monistetta aiheesta ja niiden avulla pitäisi pystyä päättämään oma jämäkkyyden asteensa eri tilanteissa. Saatiin tehtäväksi harjoitella jämäkkyyttä arjessa. Itse olen jo luonnostaan mielestäni melko jämäkkä - välillä liiankin jämäkkä, mutta välillä esim. arkuus tai pelko veivät jämäkkyyden tason paljon alemmas. Olen arka mm. silloin kun pelkään jonkun suuttumusta tai huutamista. Se kai juontaa juurensa jo varhaisesta lapsuudesta. Ei siitä sen enempää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jakakaa ajatuksenne kanssani. Saatan kuulla teidät.