Google analytics

Nuoren naisen epätoivoinen yritys kasata ajatuksiaan kokonaisuudeksi päänsisäisestä suosta. Kirjoitetut sanat kertovat selvempää tarinaa, kuin takelteleva puhe. Ne jäävät elämään vielä äänen jo kadottua. Tervetuloa hulluuden rajamaille.

14. maaliskuuta 2011

Itsesyytöksiä

Tänään olin sekä päiviksessä, että ryhmässä. Päiviksessä ei tapahtunut mitään erityistä, ainoastaan jatkoin hieman eteenpäin aloittamaani käsityötä. Päivän aikana aloin kuitenkin jälleen pohtia tuota päiviksen huumesotkua. Syytän siitä itseäni - ilman minua koko sotkua ei olisi syntynyt. Okei, enhän minä ollut se joka niitä huumeita oli tilaamassa, mutta silti... Kerroin tästä itsesyytöksestä ryhmässä ja siellä tuli neuvoksi käyttää äärimmäistä hyväksyntää, jutella asiasta varaterpan kanssa ja miettiä hyviä ja huonoja puolia itseni syyttämisessä. Okei, mietitäänpäs:

Hyviä puolia:
-Ehkä opin jotain tulevaisuuden varalle
-En jatkossa ehkä tee samoja virheitä

Huonoja puolia:
-Masennan itseäni
-Ahdistun
-Pidän itseäni todella tyhmänä
-Murehdin mennyttä
-Pelkään jatkossakin tekeväni virheitä
-Lamaannun
-Se vie voimavaroja

Okei, okei, uskotaan - noita huonoja puolia tuli paljon useampia kuin hyviä. Silti mietin tätä sotkua ja masennun siitä. Mitä sitten olisin voinut tehdä toisin? Olisin voinut, heti kun kuulin tuosta diilistä, tehdä sille stopin ja sanoa, että "Jos ette nyt heti peru suunnitelmianne, niin kerron asiasta päiviksen vetäjälle." Olisiko se sitten auttanut? Luultavasti olisi. Mutta olin silloin kännissä. En tiennyt miten reagoida, joten olin vain hiljaa ja kuuntelin. Siinä tein virheen ja siitä syytän itseäni. Koko sotkua ei olisi jos olisin silloin toiminut toisin. Kukaan ei saisi päiviksestä kenkää ja kaikki olisi taas normaalisti. Paitsi jos uhkaukseni ei olisikaan tehonnut... No, sitä en saa koskaan selville, olisiko se tehonnut vai ei.

Jos kuitenkin ajatellaan, että en voisi palata takaisin siihen hetkeen kun olin niissä juhlissa, vaan pitäisi palata siihen hetkeen kun kerroin asiasta päiviksen vetäjälle. En oikein tiedä, mitä siinä tilanteessa tekisin. Minun olisi ollut todella vaikeaa pitää asia sisälläni salaisuutena, mutta olisiko se ollut vaikeampaa kuin olotilani nyt, en osaa sanoa. Mietin kyllä seurauksia kun asiasta kerroin ja pahimmat pelkoni asian suhteen eivät ole edes käyneet toteen. Pohjimmiltani uskon, että oli hyvä nostaa kissa pöydälle. Minua on nimittäin jo pitkään suuresti häirinnyt kaikki huumeisiin liittyvä, mitä päiviksen porukan kesken on tullut esille. Mutta, mutta... se on silti minun syyni, jos joku saa sieltä kenkää.

Ryhmän jälkeen juttelin vielä hetken asiasta ryhmän vetäjien kesken. Heistä toinen sanoi, että ehkä joku tulee vielä kiittämään, että toin asian esille päiviksessä. Siis onhan se mahdollista, mutta sanoisin, että epätodennäköistä - ainakaan mikäli kukaan saa jupakan takia sinne porttikiellon. Huoh, pohjimmiltani uskon, etten tehnyt mitään väärää, mutta tällaisina hetkinä mietin, että koko juttu olisi luultavasti jo unohdettu jos olisin toiminut toisin. Voisinpa palata takaisin sinne juhliin... Minua masentaa :(.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jakakaa ajatuksenne kanssani. Saatan kuulla teidät.