Olen siis ollut riippuvainen itsetuhoisuudesta ja sen tuottamasta hetkellisestä nautinnosta. Olen myös ollut riippuvainen tupakasta. Aloitin polttamisen viime kesänä ja lopetin sen 1,5 viikkoa sitten. Nykyään olen riippuvainen nikotiini-imeskelytableteista. Parempi se kuin tupakka. Ehkä pääsen vielä niistäkin tässä eroon ajan kanssa. Olen luultavasti riippuvainen myös kofeiinista, mutta tästä riippuvuudesta en pyri eroon. Olen tiettävästi ollut riippuvainen myös suklaasta, mutta sen syöminen on melkein kokonaan jäänyt, koska yritän pudottaa painoa.
Olen huomannut näiden riippuvaisuuksien kanssa, että minulla lopettamiseen toimii parhaiten cold turkey. En kykene lopettamaan vähitellen vaan sen pitää tapahtua kokonaan, heti. Jos yritän lopettaa vähentämällä, niin mietin vain kokoajan milloin saan uuden "annoksen" ja minun tekee sitä jatkuvasti mieli. Lopettamisen apuna on toiminut myös itseni palkitseminen kun olen ollut tietyn aikaa kuivilla. Olen ostanut itselleni ainakin yhden viikon, 2kk ja 3kk lahjoja. 4kk lahja on vielä hankkimatta, mutta se on ollut kyllä mielessä. Sitten kun katselen näitä tavaroita, voin tuntea ylpeyttä saavutuksistani ja muistaa, miksi oli tärkeää lopettaa. Pyrkikää tekin lopettamaan teille haitalliset asiat. Sillä tavoin voitte pitkällä tähtäimellä paremmin.
Minä aloitin polttamisen joskus kesällä -06, viime syksynä päätin oikeasti kunnolla lopettaa. Vieläkin menee yksi-kaksi röökiä viikossa, mutta on se paljon vähemmän kuin aski kahdessa päivässä. Toivon että joskus pystyisin olemaan kokonaan ilman, mutta stressin iskiessä tekee vaan mieli. Mullakin on noita nikotiinatabletteja, mutta stressiä ei voi oikein ennakoida, ja kun kerran tekee mieli röökiä, on tosi vaikea "tyytyä" tablettiin.
VastaaPoistaItsetuhoriippuvuus vuodesta -05. Tosin se on päällä vaan silloin kun menee paskasti muutenkin, ja silloinkin paljon pienenpänä kuin joskus. Luojan kiitos en ole koskaan ollut erityisen "hyvä" tuossa, mitään erityisen näkyviä arpia ei ole, niitä pitää osata etsiä.
Hyvä että osaat palkita itseäs. Mä en, koska en ansaitse palkintoa sellaisesta, mitä mun kuuluu muutenkin olla/tehdä. Ihan kuin olisi helppoa tehdä niin kuin on itselle hyväksi.
Ja edelliseen postauksees, mä niin tiedän millaista on yrittää sovittaa yhteen velvollisuudet, vapaa-aika ja terapia. Itellä kun on työt, koulu, terapia, kotihommat ja kohta vielä autokoulu.
Voimia sulle.
Mä selviän tosta tupakanhimosta niin, että mulla ei yksinkertasesti oo yhtään tupakkaa saatavilla. Jos olis, niin polttaisin kyllä paljon enemmän kuin sä. Hyvä, että oot pystyny vähentämään. Kuten sanoin, mulla se ei toimi. Silloin kun kaverit polttaa, niin pyydän joskus jämiä.
VastaaPoistaToivottavasti sunkin onnistuis saada toi itsetuhoisuus kokonaan loppumaan. Se tekee psyykkeelle todella huonoa, vaikka ei jäisikään isoja arpia. Kaikki se salailu ja muuta - ei hyvä.
Kyllä sä ansaitset palkinnon aina kun selviydyt jostain vaikeasta! Ja "normaalin" elämän eläminenkin kaikkine velvollisuuksineen voi välillä olla todella vaikeaa. Eikä todellakaan aina ole helppoa tehdä niinkuin on itselle hyväksi.
Paljon sullakin on kaikkea yhteen sovitettavaa. Mä en kyllä sais mitenkään sovitettua töitä enää opiskelun kylkeen. Toivottavasti ei tarviikaan, jos mun kuntoutustuki jatkuu. Pitää sit ottaa susta mallia, että miten kaiken saa järjesteltyä yhteen :).
Hyvää jatkoa sulle ja kiitos kommentista!