Kiusaamisesta

Terppa lähti tänään kahden viikon lomalle, mutta varamies päivystää puhelimen ääressä. Ihan minua varten istuu luuri kourassa koko kahden viikon ajan. No, ei vaiskaan :D. Saan soittaa varaterpalle, kuten omallekin terpalle oon soitellu. Helpottaa kyllä kun ei tarvitse olla omin nokkinensa koko kahta viikkoa. Tänään tuli sitten jo kertaalleen soiteltua kun iski masis päälle ja vanhat kiusaamisesta jääneet pelot ja muistot siinä samalla. Varaterppa on tosi mukava ja puhelu helpotti oloani. Sain kuulla kehujakin itsestäni kun hän kertoi, mitä varsinainen terppa on minusta tiimissä puhunut. Ihan lämmitti sydäntä :).

Voisin tässä nyt hieman valoittaa millaista kiusaamista olen kokenut. Koko kiusaamishistoriani on alkanut ala-asteen ensimmäiseltä luokalta ja jatkunut lukion viimeiseen luokkaan asti. Yliopistossa minua ei enää kiusattu. Yläasteella ja lukiossa kun kuljin pihalla tai käytävillä, oli yleinen huomautus selkäni takana "Hyi vittu" tai "Kato X, haa haa! *supinaa*". Kerran joku toi luokkaan mukanaan jonkin sortin hajupommin, jonka hän sitten laukaisi selkäni takana jonka jälkeen sitten oltiikin, että "Hyi! X haisee! Hahahaa!" Tämä siis lukiossa... Luulisi sen ikäisten olevan hieman kypsempiä, mutta ei - ei meidän koulussa. Lukiossa minut myös äänestettiin ihan läpällä koulun kauneimmaksi - se sattui. Tiesin ihan hyvin sen olevan läppää kaiken muun kokemani jälkeen. Mahdollisimman huonoa läppää, mutta vitsi jokatapauksessa. Kuvitelkaa miten vaikeaa on ollut tuon jälkeen uskoa ketään, joka ulkonäköäni on millään tavalla kehunut. Jonkin aikaa sain myös kärsiä puhelinhäirinnästä kun omaa herkkäuskoisuuttani uskoin heitä, kun he sanoivat, että halusivat numeron vain, jotta voisivat kutsua minut mukaan, jos joskus luokan kanssa kokoonnuttaisiin. Sitten soiteltiinkin keskellä yötä ja päivisin jotain läähätyspuheluita yms.

Väkisinkin nuo muistot ovat tänään tunkeneet esiin kun ensimmäistä kertaa tuon kanteluni jälkeen kävin päiviksessä. Ei siellä mitään kiusaamista tapahtunut, mutta kokoajan sitä pelkäsin, ja olin varautunut ja sulkeutunut tästä johtuen. Pitkään mietin, että menisinkö vetäjän kanssa uudestaan puhumaan, mutta en sitten mennyt. Jos huomenna jatkuu samat pelot, niin ehkä menenkin, tai olisi minulla hänelle muutenkin asiaa.