Viikonloppu kävi kunnon päälle. Ensin perjantaina grillijuhlat kavereiden kanssa, mikä oli erittäin mukavaa ja piristi mieltä kivasti. Sitten viikonloppuna kisoihin, missä huono olo iski jälleen pahasti päälle, mutta oli vielä jotenkin hallittavissa lääkkeiden avulla. Mienasin oksentaa ja pari kertaa se kävi erittäin lähellä, mutta onneksi lääkkeet ehtivät vaikuttaa ennen kuin näin pääsi käymään. Ehkä ensimmäistä kertaa en jaksanut välittää, mitä muut harrastuskaverit ajattelevat, enkä pyrkinyt piiloon kärsimään oireistani, vaan jäin näkösälle. Eipä tullut kukaan erityisemmin vointiani ihmettelemään. En tiedä olisinko ehkä halunnut, että joku olisi huomannut. Puhuin kuitenkin oireistani joillekin kunnostani tiedustelleille ja heiltä sain mukavasti kannustusta ja sympatiaa. Välistä kävi kyllä mielessä, että näinkö jää kisat kisaamatta ja tuleeko tästä taas lanssikeikka, mutta ei sitten kuitenkaan. Itse kisat menivät ihan mukavasti, vaikka oma huono olo vähän näkyi tekemisessä - luonnollisesti.
Tänään puolestaan olen ollut jälleen päiviksessä ja siellä oli ihan mukavaa, vaikka meinasi vähän ahdistaa. En saanut käsityöyritelmääni onnistumaan. Sellainen on turhauttavaa kun vain yrität ja yrität, etkä millään onnistu, kunnes lopulta luovutat. Ja minähän en moisissa projekteissa helposti luovuta. No, ehkä yritän vielä jatkaa sitä työtä uudella tarmolla joskus. Osastolla sain paljon iloa irti toimintaterapiasta ja yritän jatkaa samalla linjalla päiviksessä, niin että minulla olisi siellä aina joku projekti meneillään.
Huomenna näen psykiatrini viimeistä kertaa ennen kuin hän jää pitkälle lomalle ja joudun uuden asiakkaaksi. Pitää yrittää laittaa asioita paperille, etten taas unohda kaikkea ja muista sitä hississä, kuten yleensä käy.
