Uneliasta treenausta

Tänään on ollut hieman parempi päivä, vaikka olenkin ollut tosi uninen kokoajan. Nousin ylöskin vasta viiden jälkeen, enkä ehtinyt enää apteekkiin. Toivotaan, etten nyt saa mitään kipukohtausta, koska kipulääkkeet on loppu. Uneliaisuus johtuu varmaan siitä, että otin sitä iltalääkettä eilen, mutta siitä huolimatta sain jopa treenattua tänään vähäsen ja pistin pykkikoneenkin päälle, eikä vielä olla edes aamuyössä. Hämmästyttävää! Asenteeni kyseistä lääkettä kohtaan on silti edelleen hyvin kaksijakoinen, mutta viikon kokeilun perusteella elämäni on vielä karseampaa ilman sitä, joten pakko yrittää kestää sen huonot puolet. Kuitenkin jos paino lähtee taas nousemaan, saan varmaan samanlaisen pakokauhureaktion, enkä suostu sitä enää syömään. Saa nähdä. Pitäisi kyllä päästä neuvottelemaan lääkityksestä psykin kanssa muutenkin.

Vielä olisi hommia tälle päivälle, mutta saa nähdä siirränkö niitä taas eteenpäin. Yksi lasku oli mennyt perintään, joten siihen olisi vähän pakko reagoida pian. Ja siis mullahan olisi rahaa maksaa laskut ajoissa, mutta energiaa ei tunnu olevan edes siihen. Tuskin tästä hirveän isoa nousua vointiin taas tulee sillä olin aika huonossa kunnossa jo ennen kuin päätin itse tuunata lääkitystäni. Ehkä olisi kuitenkin syytä ottaa projektiksi edes noiden laskujen maksaminen.

Huomenna olisi menoa. Menen pitämään yhtä tuntia ja se pitää vielä suunnitella. En vielä ainakaan angstaa tuota niin paljon kuin olen viime aikoina kaikkea angstannut. Hyvä niin ja saahan siitä vähän taskurahaa. Omakin treenimotivaatio sai pienen kohennuksen kun katselin taitoluistelua. Kostner puhui haastattelussaan siitä, kuinka hän on tehnyt paljon töitä poistaakseen mielestään raskaat, haitalliset ajatukset ja kuinka ei koskaan saa menettää luottoa itseensä. Viisaita sanoja, mutta itselle niin mahdottoman tuntuisia tehtäviä. Silti välillä kun treenaan, onnistun unohtamaan negatiiviset jutut ja olen jopa ylpeä itsestäni ja tyytyväinen tekemiseeni. Olisipa minulla vain energiaa treenata useammin. Toisaalta taas välillä kun treenaan masennun vain lisää kun homma ei vain toimi ja vanhat virheet tulevat taas esille, enkä usko kenenkään asiasta jotain tietävän olevan yhtään otettu suorituksestani. Silloin on hyvin vaikeaa olla muuta kuin pettynyt ja häpeissään. Tämän päivän treenit olivat onneksi tuota ensimmäistä sorttia :). Ja jos kuumeisesti mietitte, että missä lajissa puuhastelen, niin niitä on parikin, mutta en kerro, koska pelkään itse paljastuvani.