Google analytics

Nuoren naisen epätoivoinen yritys kasata ajatuksiaan kokonaisuudeksi päänsisäisestä suosta. Kirjoitetut sanat kertovat selvempää tarinaa, kuin takelteleva puhe. Ne jäävät elämään vielä äänen jo kadottua. Tervetuloa hulluuden rajamaille.

30. tammikuuta 2010

Downhill


Ei ole taas kovin kehuttava fiilis. Ensinnäkin nukuin 18h :O! Okei, edellisenä yönä en ollu nukkunu ja päivälläkin koisasin vaan pari tuntia ennen kuin kaveri tuli, mutta silti. Ylös sängystä mut ajo vaan kova selkäkipu. Toisekseen tekee kovasti mieli viillellä... Viiltelin eilen ennen nukkumaan menoa. En edes tiedä mistä toi tuli. Aloin vaan hulluna etsiä löytyykö täältä mattoveistä, vaan ei löytyny niin piti sit tyytyä tylsempiin välineisiin. Aika surkeaa jälkeä sain niillä aikaseks kun päässä pyöri vaan, että ei saa kajota vanhoihin metodeihin ja tehdä suurta tuhoa kun pitää olla hyvässä fyysisessä kunnossa. Tekisi mieli luopua tostakin ajatuksesta saman tien. Koska jälkikin oli pientä niin järkeilin myös, ettei mun sen takia tarvii soittaa kellekään tosta touhusta. Niin kuin oon sanonu, niin oon luvannu soittaa jollekin ennenku teen mitään. Taisi tulla vähän rikottua tota lupausta nyt siis kuitenki...

Enkä siis ymmärrä et mikä ton aiheuttaa nyt taas. Kaveri kävi ja meillä oli ihan kivaa ja syötiin kyllä paljon (ainakin minä), mutta kevyesti. Lisäks olin kerranki menossa ajoissa nukkuun ja siis kaikin puolin mukava päivä. En mä nytkään tiiä, että mistä tää olo tulee. Ehkä toi kun mietin mun oikeuksia ja tuli tunne, ettei oo oikeutta mihinkään muuhun ku voida paskasti? En tiiä. Jotain stressin aiheuttajia on kyl taas ilmassa: Kelalta selvityspyyntö, matkavarauksia pitäs tehä jne. Silti, ei noi nyt kovin kummosia juttuja ole. En mä kuitenkaan pääse tästä olosta irti. Taidan soittaa sinne jonnekin jos kykenen. Kattoo sen jälkeen, mitä tekee. Ei oo hirveesti fiilistä kirjottamisellekaan nyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jakakaa ajatuksenne kanssani. Saatan kuulla teidät.