Huomista odotellessa

Selvisin siitä tunnin pitämisestä mielestäni ihan hyvin. Olin suunnitellut tarpeeksi hommaa kattamaan koko ajan ja enemmänkin. Hyvä niin. En saanut edes tärinäkohtausta ennen tai jälkeen tunnin, joten sekin oli plussaa. Viikolla sain kohtauksia jatkuvasti jos piti johonkin lähteä. Muuta merkitävää tähän päivään ei olekaan mahtunut, vain koirien ja itseni puunausta.

Samalla kun fyysinen oloni tuntuu hieman kohentuneen, niin ahdistukseni ruuasta kasvaa. Tuntuu, että olen kokoajan mättämässä jotain suuhuni ja itsekurini on lentänyt ulos ikkunasta. Vihaan tätä. Alan varmasti taas paisumaan kuin pullataikina. Katselin tänään jo ihrojani ja olisi tehnyt mieli leikellä niitä saksilla uuteen uskoon. Huomenna menen ostoksille ja voi olla, että mukaan tarttuu myös uusi digitaalinen vaaka. Sillä saisi sentään tietää painonmuutokset hieman tarkemmin kuin nykyisellä vaa-alla, jonka lukema heittelee kilon sen mukaan kummalle jalalle varaa painon.

Huomenna on sitten omahoitajan aika. En odota tapaamiselta liikoja, petyn vain jos odotan. Varmaan juttelen menneestä viikosta, mutta sen lisäksi en tiedä, mistä tulee juttua väännettyä. Pitää varmaan lukea tämän blogin sisältö vielä kertaalleen ennen aamua, jos saisi noita ajatuksiaan koottua.