Aamukahvi

Juo pitkästä aikaa kahvia, aamukahviani puoliseitsemältä illalla. Unirytmi hieman hakusessa. Käydän valmista jauhetta, enkä sitäkään jaksa yleensä laittaa, vaikka kaipaisinkin heräämisiin kipeästi apua. Jos olen lähdössä ulos, niin olen tuli hännän alla, koska olen aina myöhässä, ja jos minun ei pidä lähteä, niin jatkan vain koomassa makoilua. Nyt päätän yrittää aloittaa säännöllisen aamukahvittelun uudestaan. Tämä onnistuisi varsin helposti, jos kävisin päiväkeskuksessa, mutta en ole halunnut käydä siellä pariin viikkoon. Laitan vain viestin niinä päivinä, kun minun pitäisi sinne mennä, etten ole tulossa. Kauankohan kestää, ennen kuin siellä huolestutaan poissaolostani? Osa kävijöistä onkin jo kaipaillut, mutta vetäjä on jälleen vaihtunut ja hän ei kai osaa kaivata. Luultavasti ei, vaikka olisin kuinka kauan poissa.

En ole jaksanut lähteä sinne. En jaksa herätä niin vähien unien jälkeen. Elimistöni suorastaan vaatii 12h unia, mielummin jopa 15h. Voitteko uskoa, että sellaisen määrän saavuttaminen niin, että olisi aamulla lähtökunnossa on erittäin vaikeaa? Lisäksi minua vieläkin vaivaa eräs episodi, joka tapahtui uudenvuodenaattona siellä käyvien henkilöiden jatkoilla. Olen kyllä kerran tässä välissä nähnyt näitä henkilöitä ja se meni ihan hyvin. Silti minulla on kynnys palata päivikseen. Eräs toinen syy on tilanne minun ja yhden kundin välillä. Aluksi hän oli kiva kaveri, mutta sitten osoitti olevansa kiinnostunut ja päälle vähän kännisekoilua ja vastaamattomuutta viesteihin, niin olen ihan sekaisin siitä, että onko hän kadottanut kiinnostuksensa (hyvin luultavaa ja odotettavaa), vai mitä. Enkä edes tiedä, olenko itsekään enää kiinnostunut. Olin jo päässyt hieman kivuliaaseen, mutta jotenkin tyydyttävään päätelmään, että it's over, mutta sitten hän laittaakin jonkun lyhyen viestin (luultavasti taas kännissä) ja olen jälleen ihan sekaisin. Hänen kohtaamisensa kasvotusten on minulle vaikeaa, vaikka luultavasti kumpikin on kuin mitään ei olisi tekeillä tai tapahtunut. Haluaisin vain saada tilanteen rauhoitettua niin, ettei jokainen hänen viestinsä rikkoisi minua täysin, kunnes saan pääni taas vaivoin kasaan.

Tämä on varmaan osa sitä epävakauttani - reagoida äärimmäisellä tunteellä pieniinkin asioihin ja sitten muuttaa mieleni seuraavaan pienen tapahtuman myötä. Hän on kiinnostunut minusta. Hän on inhottunut minusta. Hän haluaa olla vain kaveri. Hän ei varmaan koskaan enää halua olla tekemisissä jne. Vähintäänkin rasittavaa. Lisäsyy siihen, miksi en halua mennä päivikseen on se, että vetäjä on uusi. En tunne halua pyytää häneltä apua, jos voin huonosti, enkä halua yrittää esittää päiviksessä paremmin voivaa kuin mitä olen. En haluaisi näyttää siellä pahaa oloani tällä hetkellä, mutta en myöskään haluaisi olla siellä sosiaalinen. Minusta on turhaa mennä sinne, jos haluan vain piiloutua. Tämä kaikki on mahdollisesti vain harhaa ja jos menisin sinne, niin saattaisin aidosti viihtyä, mutta lähtemisen kynnyksen ylittäminen on vaikeaa. Varsinkin kun on ollut taukoa. Katsoo nyt, ehkä menen sinne ensi viikolla, ehkä en.