Oikeuksista ja muuta sälää

Eilen ei tullut kirjoteltua, joten kerrataan sitäkin päivää vähän, koska tänään ei oo oikeestaan tapahtunu vielä muuta, kuin että sain varattua hammaslääkärille ajan \o/. Tuli juteltua pitkästä aikaa kaverin kanssa. Päätettiin tavata huomenna, kivaa. Ainoo mikä vähän tossa häiritsee on se, että meillä on ollu perinteisesti tapana syöpötellä ihan karseesti kun nähään (tai ainakin mulla). No, ehkä saan läpi jonku kevyemmän menun kuin sipsit, dippi ja suklaa, kuten vaikkapa broilerisalaatti ja kevytjätski. Tuskin kaveria haittais, sekin kun on tarkka linjoistaan.

Juttelin eilen myös äidin kanssa. Se sano, että mun pitäis kattoa telkkarista sellanen ohjelma, jossa kuus brittinuorta menee Intiaan tekemään töitä hikipajoissa ja tutustumaan siihen, miten heidän muotivaatteensa oikeen riistotuotetaan siellä eli ohjelma nimeltä Verta, hikeä ja T-paitoja. Katoin ja tuli aika shittiolo tosta ohjelmasta ja ihmettelen, et miks äiti oikeen halus, että katon sen. Tuli aika selväks, että me jotka asutaan täällä länsimaissa voitas olla aika helkkarin tyytyväisiä tilanteeseemme. Jos täällä ei ite pärjää, niin yhteiskunta tulee avuksi. Näin munkin kohalla. Jossain Intiassa oisin kuollu jo. Äiti varmaan aatteli, et ois hyvää viihdettä kattoa kun ne britit siellä valittaa kaikesta ja on sikalaiskoja sikäläisiin verrattuna. Itelle tuli vaan sellanen olo, että oon ihan yhtä hemmoteltu, enkä ees tee mitään töitä ja silti ei elämä maistu.

Pitäs taas osata ajatella, ettei se oo mun omaa syytä, että sairastuin masennukseen, mutta on kyllä tosi vaikeeta. Syyllisyys painaa. Enkö olisi voinut estää sairastumistani? Mitä syitä mulla muka oli masentua? Okei, olihan niitä joitain. No, kysytään sitten, että mikä oikeus mulla oli masentua? Nyt päästiin ehkä naulan kantaan. Toisaalta ajattelen hyvin vahvasti, että mulla ei ole oikeutta parempaan enkä ansaitse voida paremmin, mutta toisaalta mietin, ettei mulla ole oikeutta olla masentunutkaan. Mihin mulla sitten on oikeus? Mulla on oikeus elää ja oikeus olla olemassa, mutta millä tavalla? Sitä en taida edes tietää.

Tänään on varmaan taas harkat peruttu pakkasen takia. Tylsää, oisin mielelläni menny niihin. Mietin eilen illalla, että voisin mennä tänään päivikseen, kun eilen ei taaskaan tullu mentyä. Sama kuvio kuitenki toistu eli valvoin aamuyöhön, enkä jaksanu nousta. Nyt mä en oo käyny siellä koko kuussa. Tosi monena päivänä pitäny mennä, mut en vaan oo päässy ylös. Uus yritys huomenna, ehkä.

Eipä oikeen muuta sanottava tuu nyt mieleen, eli tää postaus taisi olla tässä. Pari uutta lukijaa oon nähtävästi saanu, eli tervetulotoivotus heille :). Ainiin, oon laihtunu jonku verran lisää eli ruokavalio tuntuu tepsivän. Nyt on lähteny joku 0,2-0,4kg päivässä. Toivotaan, että tahti pysyy samana eikä lipsumisia tapahdu. On tässä painon suhteen vielä toivoa näemmä.