Google analytics

Nuoren naisen epätoivoinen yritys kasata ajatuksiaan kokonaisuudeksi päänsisäisestä suosta. Kirjoitetut sanat kertovat selvempää tarinaa, kuin takelteleva puhe. Ne jäävät elämään vielä äänen jo kadottua. Tervetuloa hulluuden rajamaille.

11. helmikuuta 2010

Sivuoireita



Paljon sivuoireita. Uuden lääkkeen aloittamisen tuska olikin ehtinyt jo hieman laimentua muistilokerossani. Jos tämä meno jatkuu, en todellakaan kestä läpi näitä aloitusoireita. Pari kolme tuntia lääkkeen oton jälkeen ravasin kämpässä huokaisten jokaisella hengen vedolla "oh god". Päänsärkyä johon ei särkylääke tehonnut ja pahoinvointia. Yritin mennä oksentamaan, mutta yökkäsin vain tyhjää. Hyvin pian tämän jälkeen vetäydyin sänkyyn vapisemaan, jonka jälkeen minulle oli tulla leukalukko. Vanha lääkitykseni alkoi kuitenkin tässä vaiheessa vaikuttaa (otin sen vähän ennen sänkyyn menoa). Se luojan kiitos näyttää auttavan näihin oireisiin. Huomasin saman vaikutuksen tänään kun mm. kädet alkoivat vispaamaan ihan hulluna. Ilta on mennyt nyt ihan normaalisti. Ehkä siis pärjään jos käytän vanhaa lääkitystäni hillitsemään oireita.

En edes aloittanut psykin määräämällä aloitusannostuksella, vaan puolitin sen. Minua pelotti liikaa. Arvasin, että saan taas puolet luetelluista aloitusoireista, koska olen muistakin masennuslääkkeistä saanut. En mielelläni joutuisi taas päivystykseen aloitusoireiden takia. Niin on käynyt kahdesti. En vain tiedä onko kovin terveellistä keholleni tavallaan lamata lääkkeen tuottamat oireet toisella lääkkeellä. Pelkään, että oireista tulee sitä kautta pysyviä. Yritän kuitenkin jatkaa lääkekokeilua. Ihmettelen vain, millä ilveellä uskallan koskaan nostaa annostusta. Seuraavan lääkeannoksen otan vasta huomenna. Taidan ottaa sen taas illalla, jotta voin toivon mukaan nukkua pahimpien oireiden yli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jakakaa ajatuksenne kanssani. Saatan kuulla teidät.