Google analytics

Nuoren naisen epätoivoinen yritys kasata ajatuksiaan kokonaisuudeksi päänsisäisestä suosta. Kirjoitetut sanat kertovat selvempää tarinaa, kuin takelteleva puhe. Ne jäävät elämään vielä äänen jo kadottua. Tervetuloa hulluuden rajamaille.

13. helmikuuta 2010

Draw your darkness



Olin eilen päiviksessä. Ihan ok päivä, ainakin parempi kuin viimeksi. Ei tehty mitään erityistä. Yritin piirtää ahdistusta paperille siinä jotenkuten onnistuen. Tein sen ihan muuten vaan, sitä ei annettu tehtäväksi. Nykyään niinä harvoina kertoina kun jotain piirrän, niin yritän useimmiten juuri oksentaa sitä sisäistä synkkää maailmaa paperille. Vaikea sanoa, onko siitä mitään apua, mutta jokainen tuotokseni on minulle jotenkin rakas, koska niiden inspiraatio kumpuaa jostain haavoittuvasta. Siksi en myöskään kovin mielelläni näytä synkkiä tuotoksiani muille. Pelkään arvostelua, koska kyse on jostain niin hekilökohtaisesta. En myöskään halua tavallaan heiluttaa pahaa oloani muiden edessä edes taiteen muodossa. Jos piirtäisin kuvan vaikka kukkakedosta, voisin hyvin esitellä sitä muille ja naureskella sille itsekin. Ei se haittaisi mitään. Tässä on kuitenkin kyse jostain syvemmästä. (Blogin kuvat eivät ole omia tuotoksiani.)


Sivuoireita on ollut vielä, mutta ei niin pahasti kuin ensimmäisinä päivinä. Toivon vain, että tilanne pysyy samanlaisena silloinkin kun yritän nostaa annosta. Lihasoireita minulle vieläkin tulee, esim. eilen pää oli ihan vinossa ja heilui ihan kummallisesti kun niska oireili. Tätä ei onneksi kestänyt kauaa. Nukkumiseen on myös tullut muutoksia. Olen heräillyt yöllä ja nyt tänä yönä en saanut heräämisen jälkeen enää unta, joten nukuin vain 5h. Todella epätavallista minulle. Normaalisti herääminen tuollaisten unien jälkeen olisi liki mahdotonta. En silti ole erityisen väsynyt, joten turha tätä on kai moittiakaan. Pitäisi kai silti yrittää siirtää lääkkeenotto aamuun. Tässä on kuitenkin se ongelma, että pari tuntia sen ottamisen jälkeen olen ihan nukahtamispisteessä. Se siis sekä väsyttää, että piristää - hassua.


Itsetuhoisuus on ollut pienellä tauolla (lähinnä sivuoireiden tuottaman riittävän kärsimyksen vuoksi), mutta impulsseja siihen suuntaan tulee kyllä usein. En koe olevani erityisen vahvoilla niitä vastaan. Tarvitsisin lisää tahtoa vastustaa niitä. Tarvitsisin jonkun asian, jonka puolesta taistella tätä vastaan, enkä usko, että se joku voi olla pelkästää minä itse.

2 kommenttia:

Jakakaa ajatuksenne kanssani. Saatan kuulla teidät.