Google analytics

Nuoren naisen epätoivoinen yritys kasata ajatuksiaan kokonaisuudeksi päänsisäisestä suosta. Kirjoitetut sanat kertovat selvempää tarinaa, kuin takelteleva puhe. Ne jäävät elämään vielä äänen jo kadottua. Tervetuloa hulluuden rajamaille.

28. helmikuuta 2010

Matkalle vai ei?



Olen niin väsynyt. Mikään ei huvita, mitään en jaksa, mitään en saa aikaan. Minun pitäisi lähteä alle parin viikon päästä ulkomaanreissulle, enkä ole tehnyt minkäänlaisia suunnitelmia tai varauksia. Matka olisi liki ilmainen, mutta mitä enemmän asiaa mietin, sitä enemmän minun tekisi mieli luopua koko matkasta. En vain jaksa. Poisjääntini olisi pettymys monille ja myöskin itselleni, mutta samalla suuri helpotus. Olen tehnyt saman reissun jo parina vuotena. Kysessä on se matka, jonka aikana harkitsin vakavasti laivan kannelta hyppäämistä. Vointi ei ole nytkään paljon parempi, vaikken suoranaisesti itsemurha-altis olekaan. Kyse ei ole pelkästä turistimatkasta, mutta en aio paljastaa enempää. En tiedä, mitä tehdä tämän asian tiimoilta. Ahdistaa ja vituttaa. Miksen voi vain saada otetta niskastani ja pistää hösseliksi? Ei luulisi yhden matkan järjestelemisen olevan niin vaikeaa. En vain tiedä haluanko edes lähteä. Jos en ole lähdössä tuolle reissulle, niin voisin edelleen miettiä sitä osastolle pyrkimistä.


Olin äsken kauppareissulla silminnäkijänä pahoinpitelylle. Näin myös, mistä tilanne sai alkunsa. Nainen kyseli mieheltä miksi tämä haluaa kuolla ja miksei tällä ole muka mitään annettavaa. Tähän keskusteluun liittyi sitten toinen mies joka sanoi tälle miehelle, ettei tämä voi sanoa naiselle tuollaista. Siinä vaiheessa olin jo kävelemässä poispäin. Käännyin kun kuulin naisen huutavan. Tilanteeseen liittynyt mies potki lujaa maassa makaavaa miestä. Kamalaa katsottavaa :(. Mies jäi maahan makaamaan, eikä liikkunut. Nainen huusi hyökkääjälle ja yritti herätellä miestä. Onneks paikalle tuli muitakin, enkä itse kerennyt paikalle palaamaan, kun olin vasta laittamassa koiria kiinni läheiseen aitaan. Mies pääsi lopulta avun kanssa nousemaan ylös, enkä usko, että paikalle kutsuttiin lopulta edes poliiseja. Tämä kaikki tapahtui klassisesti baarin oven edessä. Enpä ole ennen ihan moista joutunut näkemään. Tiedän, että täällä on välillä rauhatonta, mutta eipä se ole koskaan pelottanut. Liikun usein koirien kanssa ulkona keskellä yötä ja aion tehdä niin vastakin. Pistää tuollainen kuitenkin miettimään. Koirien puolesta kyllä vähän pelkään.

1 kommentti:

  1. Rakastan näitä anime kuvia. Alan lukemaan blogiasi alusta asti tässä joku päivä kunhan kerkiän ja jaksan.


    <3

    VastaaPoista

Jakakaa ajatuksenne kanssani. Saatan kuulla teidät.