Google analytics

Nuoren naisen epätoivoinen yritys kasata ajatuksiaan kokonaisuudeksi päänsisäisestä suosta. Kirjoitetut sanat kertovat selvempää tarinaa, kuin takelteleva puhe. Ne jäävät elämään vielä äänen jo kadottua. Tervetuloa hulluuden rajamaille.

17. tammikuuta 2010

Hyi minua























Muutin iltalääkitystäni ihan itse, ominluvin, konsultoimatta psykiäni tai hoitajaani. Soo soo. En kestä enää kun vaaka näyttää kokoajan isompaa lukua. Oon lihonnu 7kg lääkkeen alotuksen jälkeen syyskuussa. Yök! Siinä suurin syy. Toiseksi nukun ihan liikaa ja uskon lääkkeellä olevan siihen vaikutusta. Heti kun lopetin lääkkeen oton illalla oon nukkunu todella paljon vähemmän. Pidän sen vielä käytössä tarvittavana. Mietin, josko soittaisin psykille, tai oikeastaan yritän kerätä rohkeutta sitä varten.

Oon todella poikki. Viikonloppu on ollu ihan rääkkiä, vaikkakin toisaalta ihan kivaa sellaista. En silti jaksaisi yhtään enempää. Hyvä etten eilen illalla ajanut kolaria kun olin niin väsynyt. Tänään taas olin auttamassa yhdessä tapahtumassa ja siellä tuntui, että lähtee jalat uupumuksesta alta tai taju pois. Ei sentään, eikä kukaan ees huomannu mun vapinaa onneksi. Nyt pitää vielä matkustaa omalle kämpille. Puuh.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jakakaa ajatuksenne kanssani. Saatan kuulla teidät.