Valitusta fysioterapiasta

Siiryin nyt omalle kämpälle tuolta äidin luota kun täältä käsin on paljon helpompaa käydä siinä koulussa ensi viikolla. Koirat on tietty mukana. Nyt ollaankin lähinnä sit kolmistaan tuleva viikko. Vähän orpo olo täällä yksinäisessä hiljaisuudessa, mutta kai tähän kohta taas tottuu. Huomenna saan kuitenkin seuraa kun se mies jonka kanssa kävin kahvilla tulee käymään. Meillä tuntuu kyllä synkkaavan tosi hyvin yhteen. Viimeksi juteltiin ihan nonstoppina koko tapaamisen ajan. Nyt tällä kertaa vuokrataan varmaan leffa ja käydään markkinoita ihmettelemässä. Odotan huomista innolla.

Oon vähän miettiny sitä, että pelkäänkö mä todellakin ilmaista negatiivisia tunteita muille ja pienen seuraamisjakson jälkeen musta kyllä tuntuu, että en sittenkään pelkää sitä. Oon sanonu ihmisistä negatiivisia asioita ilman, että kukaan muu on sitä alottanu ja oon ollu vihanen vähän turhistakin syistä. Fysioterapeutin tapaamisesta hermostuin aika lailla kun tuntu että mut pakotetaan käymään siellä, vaikken haluaisikaan ja että siellä vaan tehdään sellasia harjotuksia, joista tiedän jo etukäteen, että tulee vaan huono olo. Sen fysioterapian ois tarkotus auttaa mua rentoutumaan, jottei mulle tulis niin paljon noita oireita mistä viimeksikin puhuin, mut kokemuksesta tiiän, että rentoutumisharjotukset (varsinkin keholliset sellaiset) vaan pahentaa mun oloa. Oli sit kiva kuunnella siellä fyssarilla kuinka me tullaan tekemään just niitä kehollisia harjotuksia, mitäs muutakaan. Ja muutenkin se fyssari tuli jotenkin iholle kun se kyseli kaikkea muutakin mun elämästä. Asioita, mitkä ei mun mielestä sille mitenkään edes kuulu. Ja siis se tapa jolla se puhu mulle oli oikeen kunnon sellanen "no voi" ja "vai niin" lässynlää tyyli jota suuresti inhoan. Hyi *puistatus*.

Soitin sit kohtuullisen vihasena terpalle, että miks musta tuntuu siltä, että mut on ajettu nurkkaan tän asian kanssa, koska toki voin kieltäytyä menemästä sinne, mutta sit pelkäsin saavani hoitovastasen leiman. No terppa sit vakuutti, että voin ihan hyvin olla menemättä sinne, ilman että saan mitään hoitovastasta leimaa otsaan. No sovittiin sit, että käyn vielä ens kerralla siellä ja teen sit sen käynnin perusteella päätöksen, että jatkanko siellä käyntiä vai en. Mulla on muutenkin niin paljon jo noita menoja kun on palveluohjaus kerran viikossa, terapia kahesti viikossa ja harkat kahtena päivänä, niin etten välttämättä haluu siihen enää lisää mitään joka viikkosta menoa. Halusin jonain päivänä ehtiä olemaan päiviksessäkin ihan täyden päivän, enkä sillain että tuun aina myöhässä tai joudun lähtemään aikasemmin. Muutenkin kun mun uskomus ton fysioterapian hyödyllisyydestä mun oireiden kanssa on lähellä nollaa, niin odotan noita käyntejä yhtä innolla kuin hammaslääkäriä.