Google analytics

Nuoren naisen epätoivoinen yritys kasata ajatuksiaan kokonaisuudeksi päänsisäisestä suosta. Kirjoitetut sanat kertovat selvempää tarinaa, kuin takelteleva puhe. Ne jäävät elämään vielä äänen jo kadottua. Tervetuloa hulluuden rajamaille.

7. maaliskuuta 2010

Koomailua



Tää päivä on taas menny sohvalla maatessa. Oon koukussa yhteen typerään peliin facebookissa ja pelaan sitä monta tuntia päivässä. Yritin katsoa telkkaristakin monta eri ohjelmaa, mutta en silti voinut lopettaa pelaamista, joten kaikki ohjelmat meni suurimmaksi osaksi ohi.

Matkalle lähtö ei taida edelleenkään toteutua, mutta muita olosuhteita en voi syyttää. Ne järjestyivät jo eli ainut este on oma vointi, joka on jälleen huonompi. Viiltelyä oli vähäsen tänään ja lenkillä jalka olikin sitten hivenen kipeä, joka puolestaa laukaisi uuden episodin kotiin tultuani. Yritin tunnistaa laukaisseet tekijät. Ensin ne olivat oli lähinnä yleinen ahdistuneisuus ja välinpitämättömyys ja toisella kertaa kipu ,joka toi sen ajatuksen ja halun takaisin. No, ainakaan en tällä hetkellä yritä saada itseäni hommattua sairaalaan verenhukan vuoksi. Onhan sekin jo edistystä, kai.

En menny eilen päivikseen kun muistin yhtäkkiä yöllä, että olisi pakko mennä aamulla sen erikoislääkärin määräämiin kontrolliverikokeisiin. Piti sitten kärvistellä syömättä loppuaika vaikka oli hirveä nälkä ja lopulta nukahdin sohvalle ja melkein nukuin ohi koko labraan menosta. Sen jälkeen piti vielä käydä viemässä koirakin kontrolliin ja sen tulokset olivat puhtaat eli tulehdus on parantunut :).

Piti kirjoitella jotain perhetaustastani, mutta haukottelen siihen malliin, että taidan jatkaa myöhemmin. Onhan se kellokin jo 4:15.

5 kommenttia:

Jakakaa ajatuksenne kanssani. Saatan kuulla teidät.