Katkeruutta ja ihanne miehiä

Viimeksi terapiassa oli puheena katkeruus ja erityisesti äidin sellainen. Listattiin paperille, mitä kaikkea katkeruus pitää sisällään ja mistä se äidin kohdalla voisi johtua. Tähän aiheeseen päästiin kun kerroin tuosta juttelusta äidin kanssa ja kuinka se toi jälleen esille sen kuinka katkeroitunut äiti on elämäänsä. Minusta on surullista, että äiti on joutunut kokemaan kovia ja sitä kautta menettänyt luottamuksensa ihmisiin ja hyvään elämään noin yleisesti. En tälle kuitenkaan juuri mitään voi itse tehdä muuta kuin koittaa validoida häntä silloin kun aihe tulee esille. Sadly en hänen ajatusmaailmaansa voi muuttaa. Oli vähän puhetta siitä, että jokunen terapiatapaaminen tekisi varmasti äidillekin hyvää. En vain taida uskaltaa sitä äidille ehdottaa.

Toiseksi puheenaiheeksi istunnolla nousi kuvani ihanne miehestä - millainen hän minun kohdallani olisi? Kirjattiin näitäkin ajatuksia ylös paperille. Uutena terapeutin huomauttamana ajatuksena hän esitti, että ihanne mieheni tulisi myös toimeen vanhempiensa kanssa, koska perheensä parissa hän olisi oppinut toisten huomioon ottamisen ja empatian, mitkä puolestaan olivat minulle tärkeitä asioita. Ihanne mieheni olisi myös kiltti ja kohtelias, ulkonäöltään sopiva, tykkäisi koirista, eikä käyttäisi huumeita tai liikaa alkoholia. Hän myös viihtyisi työssään ja harrastaisi jotain. Terapeuttini mielestä hänen pitäisi myös olla suomalainen, mutta tätä en itse ehkä allekirjoittaisi. Olen nimittäin aina salaa haaveillut englantia puhuvasta miehestä. En ehkä ole ihan vielä valmis deittaamisen ympyröihin, mutten siitä kovin kaukanakaan ole. Joskus tulevaisuudessa saatan jopa löytää itseni kirjoittamasta deittihakuilmoitusta.