Google analytics

Nuoren naisen epätoivoinen yritys kasata ajatuksiaan kokonaisuudeksi päänsisäisestä suosta. Kirjoitetut sanat kertovat selvempää tarinaa, kuin takelteleva puhe. Ne jäävät elämään vielä äänen jo kadottua. Tervetuloa hulluuden rajamaille.

13. maaliskuuta 2011

Tie parempaan

Sain pyykit pestyä ja olen ylpeä itsestäni. Miksi? Koska pyykinpesu on yksi niistä asioista, jotka ovat oikeasti minulle isoja ponnistuksia. Kaikkien kannattaakin pitää kiinni arjen pienistä iloista. Olkaa ylpeitä kaikkein pienimmistäkin saavutuksista, niin olette oikealla tiellä pois masennuksen kourista. Ei siitä ole kauaakaan kun mietin vain, että miksi kaikki on niin ylivoimaisen vaikeaa. Ajattelin vain asioiden ylivoimaisuutta ja silloin kun jostain asioista selvisin, ajattelin olevani surkea kun sen asian tekemiseen meni niin kauan ja se vaati minulta niin paljon. Jos selvisin asiasta vasta saatuani siihen apua, ajattelin kuinka huono olen kun en selvinnyt siitä yksinäni. Nykyään en onneksi (yleensä) enää ajattele näin. Nuo masentuneen ihmisen ajatukset ja itsesyytökset ovat ainakin tällä hetkellä mennyttä elämää, ja toivon mukaan en enää palaa vanhaan ajatusmaailmaani.

Nykyään tunnen ylpeyttä saavutuksistani samalla tavalla kuin pieni lapsi tuntee ylpeyttä, kun hän saa itse painaa hissin nappia tai osaa itse solmia omat kengännauhansa. Olen joutunut opettelemaan tuon ylpeyden taidon uudestaan. Enää en tarvitse välttämättä muita huomaamaan, että olen saavuttanut jotain - voin kehua itse itseäni ja uskoa siihen. Pahasti masentuneena en uskonut muiden kehuja edes isojen saavutusten edessä. Ajattelin vain, että tein kuitenkin sen ja sen virheen ja etteivät nuo ihmiset oikeasti tarkoittaneet sanomaansa vaan halusivat vain olla kilttejä. En osannut kehua itseäni vaan vähättelin kaikkea tekemääni. Kuinka surkeaksi silloin tunsinkaan oloni.

Tehkää siis asioita jotka tuntuvat teistä vaikeilta. Tehkää asioita vaikkei teitä yhtään huvittaisi. Toiminta on tie pois masennuksesta. Lepo on kyllä tärkeää ja on tärkeää tunnistaa omat voimavaransa, mutta masennuksesta ei parane makaamalla sängyn pohjalla. Olkaa itseänne kohtaan kannustavia ja jättäkää pois ainaiset tuomitsevat ajatukset. En sano, että ottakaa itseänne niskasta kiinni. Sanon, että edetkää pienin askelin. Miettikää, mitä voisitte tänään tehdä, jotta tuntisitte itsenne päteviksi ja tehkää se, vaikka ei yhtään huvittaisi. Mitä vaikeammalta tehtävä tuntuu, sitä ylpeämpiä voitte itsestänne olla kun siinä onnistutte. Ja jos ette onnistu, niin älkää syyttäkö itseänne epäonnistumisesta, vaan yrittäkää uudestaan jonkun helpomman asian kanssa. Uskon, että pystytte siihen.

3 kommenttia:

  1. Miten hyvin oletkaan kirjoittanut! Tiedän niin hyvin mistä puhut. Jaksamista : )

    VastaaPoista
  2. Voi kiitos paljon :)! Ihanaa saada joltakin tuollainen kommentti.

    VastaaPoista
  3. Kiitos! Kyllä, oli se totta.
    Jaksa sinäkin elämää.

    :)

    VastaaPoista

Jakakaa ajatuksenne kanssani. Saatan kuulla teidät.