Käynti polilla ja taas verikokeisiin

Tänään tuli sitten käytyä psyk.polilla. Yllätyin kovasti kun ilmottautumisessa sanottiin, että lääkärikin on mukana käynnillä. Minulle oli sittenkin vaihdettu tuttu lääkäri takaisin! En sitten ryhtynyt kyselemään, että mikä tässä vaihtorumbassa oli pointtina. Olin vain tyytyväinen, että toiveeni kuultiin. Avustajakin oli mukana käynnillä. Se ahdisti minua, koska hyvin pian keskustelu kääntyi itsetuhoisuuteeni ja sitä käytiin läpi raastavan yksityiskohtaisesti. Nirhin paitani hihaa ahdistuksissani, enkä paljoa silmiin ketään tuijotellut. Eilen kun avustaja kävi, niin tuli kanssa puhetta itsetuhoisuudesta, joten sen vuoksi uskalsin puhua aiheesta hänen läsnäollessaan myös tänään. Muuten olisin ollut vielä ahdistuneempi ja sulkeutuneempi. Oli paljon puhetta siitä, kuinka tarvitsisin muita seilviytymiskeinoja. Sain jotenkuten myös tuotua esiin sen, kuinka tauot hajottavat ja tiiviit tapaamiset eheyttävät. Puhuminen ja kirjoittaminen on mulle tärkeimpiä keinoja purkaa sitä pahaa oloa.

Sovittiin, että saan lähetteen sairaalan järjestämään terapiaan. Tuosta oli puhetta jo syksyllä, mutta silloin lähetettä ei tehty, koska minun oli tarkoitus hankkia se yksityinen terapeutti itselleni. Olen kyllä tyytyväinen, että sain tuon lähetteen nyt. Olisin oikeastaan toivonut sitä jo syksyllä siltä varalta, etten sitä terapeuttia kykene löytämään. Toivottavasti pääsisin mukaan terapiaan. Jonojen pituutta en tässä vaiheessa tiedä, mutta useampi kuukausi oletettavasti. Jos nyt ennen syksyä pääsisi. Saattaa kyllä olla liian toiveikasta. Jossain vaiheessa saan kuitenkin tavata jonkun terapeutin sieltä, joka kertoo heidän hoitomuodostaan tarkemmin.

Lisäksi sain kokeiltavaksi uuden lääkkeen vanhan rinnalle. Olisin kai saanut tuon vanhankin vaihtaa toiseen, mutta sitä en nyt sitten kuitenkaan pyytänyt, koska sain luvan jatkaa sitä nykyisellä annostuksella. Lisäksi toiset vaihtoehdot eivät muutenkaan kuulostaneet paljon paremmilta - lihottavia nekin tai levottomuutta aiheuttavia. Tämän uuden lääkkeen pitäisi auttaa masennukseeni. Katsotaan onko siitä mulle mitään apua. Aika kallis vaan. Menee kohta varmaan satanen kuussa lääkkeisiin.

Terveyskeskuksesta soittivat tänään mun perään. Olin kyllä jo eilen soittanut ja kysynyt labratuloksia. Sain silloin kuulla, että hemoglobiini oli 100 ja sain jälleen ohjeeksi syödä rautaa. Tänään kuitenkin soitettiin ja sairaanhoitaja sanoi katsoneensa mun tuloksia tarkemmin ja koska hb on laskenut taas edellisestä mittauksesta niin lääkäri oli kuulema halunnut mut samana päivänä uuteen verikokeeseen, josta mitataan rauta jotenkin tarkemmin. Kysyttiin myös, että oonko syöny sitä rautaa ja tällä kertaa myönsin, että en kovin paljoa (todellisuudessa yhtään). Nyt sain tarkat ohjeet siitä, miten paljon rautaa minun tulee syödä ja kahden viikon päästä pitää taas mennä kokeisiin. Aamulla olin jo puhunut samasta aiheesta sen erikoislääkärin kanssa, joka myös oli huolissaan matalasta hb:stä. Muut arvot olivat kuulema kunnossa.

Kai tässä on nyt pakko taipua ja alkaa syömään sitä perhanan rautaa, koska en kehtaa mennä selittämään sinne tk:hon, miksi en sitä syö ja jos taas yritän livistää koko kokeista, niin soittavat varmaan uudestaan perään, tai sitten joudun jossain vaiheessa sairaalaan matalan arvon takia. Veritankkaukseen en kuitenkaan kovin helpolla suostu, jos sellaista ehdotellaan. Sama kuin anorektikolle tarjoaisi sokeriliuosta. Mulla on kyllä kg ja hb jotenkin yhdistyneet mun mielessä. Jos ei toista saa alas, niin yrittää saada edes sen toisen. Molemmissa matalat lukemat tuottavat saman tyydytyksen ja samalla kuitenkin pelon siitä, mihin tämä kaikki johtaa. Psyki sanoi tänään, ettei mikään rautakuuri auta minua, koska kyse on veren vähyydestä. Jotenkin vaikea uskoa tuohon. Luulen kyllä, että rautakuuri nostaa hb:tä myös minulla. Se jää nähtäväksi.

Mitäs muuta... Sain seuraavan ajan hoitajan luo vasta kolmen viikon päähän. Kiva kiva. No, hän oli tästä kovasti pahoillaan. Hän sanoi olevansa viikon hiihtolomalla ja ensi viikko on kuulema jo valmiiksi ylibuukattu. Jotenkin suuresti ärsyttää, kun nuo ajat siirtyvät kauas sen takia, kun sieltä puolelta ensin perutaan aikoja, jolloin uusia ei tule varattua riitävän aikaisin, kun niitä vielä olisi jäljellä. Ja joka ikinen kerta sanotaan, että sinähän kuitenkin näet sitä avustajaasi. Meidän olisi kyllä tarkoitus, anteeksi vaan, hoitaa rästihommia, eikä terapoida minua niillä käynneillä.

Kaikenkaikkiaan tapaaminen meni ihan hyvin. Unohdin tietysti yhden tärkeän asian eli kysyä kuntoutustuen jatkumisesta. Ehtii sen vielä toivottavasti ottaa puheeksi. Olisi pitänyt kirjoittaa itselle lista kaikista tärkeistä asioista, mutta kun en ollenkaan arvannut näkeväni psykiä jo tänään. Muuten olisin sellaisen varmaan rustannutkin.