Kokoajan vaikuttaa todennäköisemmältä, että en ole lähdössä reissuun. Olen pettynyt itseeni. Vielä olisi mahdollista tehdä tarvittavat järjestelyt, mutta kun jaksamiseni on edelleen samalla tasolla, en ole siinä uskossa, että tämä tulisi tapahtumaan. Juttelin asiasta äsken puhelimessä äidin kanssa ja kyyneleet valuivat poskia pitkin. En olekaan itkenyt vähään aikaan. Äitikin sanoi, että ei kannata lähteä jos se ei tunnu kivalta. Minusta tuntuu, että tämä matka ottaa enemmän kuin antaa. Äiti sanoi, ettei sillä, etten joutuisi maksamaan matkasta ole sillä tavalla mitään merkitystä - tärkeämpää on se miltä minusta tuntuu. Itse mietin, että olen tyhmä, jos en lähde matkaan, kun en siitä joutuisi edes maksamaan. Ehkä joutuisin kuitenkin maksamaan voinnin huononemisena. Vointi taitaa kuitenkin olla huono päädyn sitten mihin tulokseen tahansa. Olenkin päätökseni jo melkein tehnyt. Tämä reissu taitaa jäädä väliin :/.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jakakaa ajatuksenne kanssani. Saatan kuulla teidät.